Viidakkokirjeet toivottaa hyvää joulua!

Joulukukat kuuluvat erottamattomasti jouluun. Viime vuosina on perinteisten joulutähtien, hyasinttien ja tulppaanien rinnalle tullut yhä enemmän eksoottisempia kasveja, kuten bromelioita ja orkideoita. Kuvassa on tänä jouluna monessa paikassa tarjolla ollut kaunis bromelia, mahdollisesti Guzmania-suvun timanttiananas. Nämä ananakset ovat joulukukista helpoimmasta päästä pitkäaikaisemmassakin kasvatuksessa.

Viidakkokirjeet palaa taas joulun jälkeen.

Helppo hoito!

Reunustraakkipuu (Dracaena marginata) on helpoimpia huonekasveja, joita minulla koskaan on ollut viidakossani. Tämä kyseinen reunustraakki on kaveriltani hoidossa sillä aikaa, kun kyseinen henkilö viettää vaihto-oppilasvuottaan ulkomailla. Kasvilla on tällä hetkellä noin puolisen metriä korkeutta ja se on viihtynyt oikein hyvin muun joukon jatkona. Traakki ei tunnu olevan kovin nirso kasteluiden suhteen ja viihtyykin vielä puolivarjoisessa paikassa. Kuulemma siskollani vastaava kasvi asustaa hyvin hämärässä huoneessa ja viihtyy niinkin erinomaisesti, että tekee vielä parhaillaan useita sivuversoja.

Hoidossani oleva reunustraakki. Puun kuvaaminen tuotti talvivalossa haasteita, ja se piti nostaa aivan ikkunan eteen, jotta valoa olisi edes auttavasti tarpeeksi.

Hertta & Pörhö

Edellinen flamingokukkakirjoitteluni innoitti minua suuresti näiden kasvien monimuotoisuuden osalta, ja niinpä viime aikoina viidakkoni on täydentynyt kahdella uudella flamingokukkayksilöllä. Toistaiseksi molemmat tulokkaat ovat edustaneet samaa Anthurium andreanum -lajia kuin vanhempikin yksilöni, mutta seuraavaksi haaveissa olisi hankkia esimerkiksi Anthurium scherzerianum -hybridejä, eli pikkuflamingokukkaa sekä mahdollisesti myös muita jännittäviä Anthurium-suvun edustajia.

Asiaan. Tässä on kehnossa talvivalaistuksessa edustavin kuva, minkä sain omasta flamingokukkakokoelmastani otettua. Huomatkaa, että vanhin kasvini on noin kaksi kertaa isompi, kuin uudet tulokaat. Eli sitten kun nekin alkavat kasvaa korkeutta ja leveyttä, niin elämästä saattaa tulla tilan suhteen taas astetta haastellisempaa.

Vasemmalta oikealle: takarivissä André, eturivissä Pörhö ja Hertta.

Tähtihedelmästä kasvikokoelman tähdeksi

Huonekasviharrastuksen virittyä olen kiertänyt markettien hedelmätiskit entistä suuremmalla innolla: hedelmistähän saa kaupan päälle trooppisten kasvien siemeniä! Kokeiltua on jo tullut aika joukkoa: tamarilloa, pitahayaa, kiwanoa, mangoa, satsumaa... tästä porukasta ehdoton suosikkini on kuitenkin karambola.

Lempeä jättiläinen

Kentiapalmuni.

Alati paisuvan kasviviidakkoni suurin yksilö, lempeän jättiläisen titteliä etuoikeutetusti ja kunnialla kantava kasvi on kentiapalmu (Howea forsteriana). Kentiapalmua esiintyy luonnonvaraisena vain pikkuisella 14,6 neliökilometrin kokoisella Lord Howen saarella, jonka endeemisiin eli kotoperäisiin lajeihin se kuuluu. Lord Howen saari sijaitsee Tyynellämerellä 600 kilometrin päässä Australiasta, jonka Uuden Etelä-Walesin osavaltioon se kuuluu. Saaren kasveista noin puolet onkin kotoperäisiä ja näistä tunnetuinta, kentiapalmua, kasvatetaan tiukasti säädeltynä vientiin. Jännittävää on, että saaren ainoat merkittävät teollisuusalat ovat turismi ja kentiapalmujen vienti! Kentiapalmu kasvaa luonnossa suureksi palmupuuksi, mutta ruukkukasvina se yltää vaatimattomasti vain noin kolmen metrin korkeuteen. Omani on tällä hetkellä vajaat pari metriä korkea, joten hidaskasvuisena sille ei vielä muutamiin vuosiin tule onneksi akuuttia tilantarvetta.

Pienet ja sievät köynnösvehkat

Köynnöstäviä vehkakasveja on iso joukko, ja kukkakaupoissa Suomessa saakka on tarjolla kohtuullinen valikoima. Omasta kokoelmastani kuitenkin löytyy vain kolme pientä ja sievää lajia: kultaköynnös (Epipremnum pinnatum), hopeaköynnös (Scindapsus pictus) ja herttaköynnösvehka (Philodendron scandens). Tässä artikkelissa esittelen siis nämä kolme tuttua lajia.

Kauniit, kauheat puusaniaiset

Palmusaniaiseni sellaisena kuin sen ostin.

Rehevästä, vaaleanvihreästä palmusaniaisesta tuli suosikkikasvini heti, kun ensimmäisen kerran näin sen Viherlandian myyntitiskillä. Kasvissa on ihastuttavaa tropiikin tuntua. Harmi kyllä laji tuntuu olevan tavallista hankalampi saada viihtymään huoneoloissa.

Kukka kuin lintu

Flamingokukkani sen saapuessa Prisman alelaarista kotiini.

Huonekasvibloggailu, ja muukin bloggailu on jäänyt syksyn kiireiden jalkoihin viime kuukausina, mutta nyt iltojen pimetessä tullee jälleen keskityttyä enemmän kaikenlaiseen kirjoittamiseen ja sisällä nyhväämiseen, mikä tietänee bloggailullekin hyvää.

Olen halunnut jo jonkin aikaa kirjoittaa eräästä kotiviidakkoni ehdottomista suosikkikasveista, jonka hankkimisesta haaveilin todella pitkään ennen kuin viimein löysin sopivan, ei ryöstöhintaisen, yksilön ihan sattumalta. Kyseessä on tietenkin upea andrenflamingokukka, Anthurium andreanum sp. Oma yksilöni löytyi tosiaan muutamia vuosia sitten Prisman alennusmyyntihuonekasvien joukosta, ja käytin oitis tilaisuuden hyväkseni. Tuolloin kasvi oli hieman kärsineen näköinen ja säälittävä, mutta toipui kyllä nopeasti päästessään uuteen ruukkuun ja hellän huolenpidon kohteeksi. Tällä hetkellä flamingokukkani on kasvanut noin 70 senttiseksi puskaksi, jolla on leveyttä vähintään yhtä paljon kuin korkeuttakin. Kukkia kasvi tekee keväästä syksyyn, ja koska yksittäinen kukka on kestänyt ainakin omassa yksilössäni keskimäärin 3-4 kuukautta, on kasvi kukassa käytännössä lähes ympärivuotisesti. Tällä hetkellä flamingokukassani on kesän jäljiltä kolme kukkaa ja huomasin juuri, että se tekee innoissaan neljättä. Flamingokukka on siis mitä näyttävin huonekasvi kauan kestävine kukkineen ja kiiltävän tummanvihreine lehtineen.

Kasvien alkuperästä

Tämä artikkeli on kierrätetty hieman muokattuna toisesta blogistani. Arvelin, että se voisi kiinnostaa lukijoita myös tällä puolella.

Kasvit ovat maaekosysteemien perusta. Käytännöllisesti katsoen kaikki muiden elämänmuotojen käyttämä energia on peräisin niiden sitomasta auringonvalosta. Kasvien määrästä ja laadusta riippuu suoraan se, millaisia eläimiä ja kuinka paljon alue voi elättää. Kasvit ovat käytännöllisesti katsoen luoneet nykyisenkaltaisen maailman muuttamalla ilmastoa, ilmakehän koostumusta ja tietenkin vielä radikaalimmin maisemaa. Sitä oudompaa onkin, ettei niiden evoluutiosta juurikaan puhuta alan tiedepiirien ulkopuolella.


Mistä kasvit siis tulivat, milloin ja miksi? Millaisia ensimmäiset kasvit olivat? Katsotaanpa.

Maailman helpoin orkidea?

Onnistuttuani tappamaan useammankin perhoskämmekän, suhtauduin vuosikausia orkideoihin suurella varauksella. Ihailin niitä kaupan hyllyssä, mutten koskaan uskaltanut koettaa onneani niiden hoidossa, vaikka kokemusta monenlaisista huonekasveista muuten alkoikin kertyä. Reilu vuosi sitten vihdoin törmäsin orkideaan, jonka ostamista en voinut vastustaa, ja joka yllättäen osoittautui suunnilleen niin idioottivarmaksi hoidokiksi kuin huonekasvi ylipäätään voi olla. Se oli ludisia (Ludisia discolor).

Kultaimarre & keltamähkä

Tehtiin tässä taannoin erään ystäväni syntymäpäiväviikonloppuna tyttöjen retki Viherlandiaan, ja kuten arvata saattaa, mukaan tarttui yhtä ja toista. Minulle kotiin lähti kultaimarre (Phlebodium aureum) ja keltamähkä (Selaginella apoda), vaikka tilaa ei kyllä olisi ollut enää vuosiin yhdellekään uudelle kasville.

Klikkaa alta lukeaksesi lisää.

Kasvi ajalta ennen dinosauruksia

Toteutin pitkäaikaisen haaveen, ja sain äskettäin kasvatikseni neidonhiuspuun (Ginkgo biloba). Neidonhiuspuu on sekä kaunis kasvi, että historialtaan erityistapaus, todellinen muinaismuisto. Kutsun asunnossani majailevaa vanhojen, kukkakasveihin kuulumattomien asukkaiden kokoelmaa Jurassic Parkiksi. Neidonhiuspuu on tämän muinaisaikojen puutarhan olennainen osa yhdessä saniaisten, käpypalmun, havupuiden ja mähkien kanssa. Oma yksilöni näkyy oheisessa kuvassa.

Klikkaa alta lukeaksesi lisää.

Alku

Tämän blogin syntyidea ajoittuu muistaakseni joskus viime talvelle, kenties jo syksyn puolelle. Innokkaana huonekasviharrastajana olen tämän tästä päätynyt etsimään tietoa ja hoito-ohjeita lukuisillekin eri kasveille, mutta lähes aina heikoin tuloksin. Internetistä, nykyajan tietäjästä, on harvinaisen vähän apua huonekasvien suhteen. Usein hakua hankaloittaa jo se, ettei kasvista ole tiedossa kuin suomenkielinen nimi, tai jokin hämärä kauppanimi, jota käyttäen ei ainakaan vahingoissakaan löydä oikeaa kasvia. Onni onnettomuudessa on kuitenkin se, etten ollut ongelmani kanssa yksin. Hiljattain niin ikään huonekasveihin hurahtanut opiskelutoverini Maija painiskeli samojen ongelmien kanssa, ja niinpä idea yhteisestä (huone)kasviblogista sai alkunsa. Sekä minulla että Maijalla on taustalla jo blogiharrastus, Maijalla vieläpä ihan tieteellinenkin sellainen. Omat blogini käsittelevät lähinnä jännittävää kotirouvahenkimäistä harrastekokoelmaani ja muita jännittäviä tapahtumia elämässäni, joten itselleni hieman tieteellisemmän blogin pitäminen on uusi juttu. Odotankin innolla tulevien postausten kirjoittamista! Viidakkokirjeissä ajattelimme jakaa kertynyttä kasvitietoutta ja ennen kaikkea hyviksi havaittuja hoito-ohjeita, joihin asiaankuuluvasti laitamme tunnisteiksi sekä tieteelliset että suomenkieliset (kauppa)nimet. Toivottavasti tästä blogista tulee olemaan iloa ja hyötyä niin lukijoille kuin meille bloggaajillekin.

Tervetuloa Viidakkokirjeiden pariin!