Helpot ja hankalat: joulukukkien hoito

Joulukukkien valikoima on etenkin viime vuosina paisunut hurjaksi. Perinteisten hyasinttien ja joulutähtien lisäksi valikoimaan kuuluvat esimerkiksi perhos- ja maaorkideat, kaikenkirjavat ananaskasvit ja erikoinen koristepuolukka. Joukossa on helppoja kasveja, joista saa helposti pitkäikäisiä huoneen koristuksia, mutta myös eräitä hankalimmista kasvihoidokeista, joita on käytännössä ajateltava kertakäyttökasveina. Tässä artikkelissa katsotaan lyhyesti, mitä tavallisimmat joulukukat vaativat viihtyäkseen, ja mistä lajeista on pitkäaikaisempaakin iloa.

Joululahjaideoita kasviharrastajalle

Vaaleanpunainen jouluruusuhybridi (kuva Wikimedia Commons).

Tunnollisimmat joulun viettoon valmistautuvat ovat varmaan jo ehtineet hankkia läheisilleen ainakin osan lahjoista, mutta tässäpä hieman vinkkejä siitä, mitä esimerkiksi kaltaiseni huonekasviharrastaja arvostaisi lahjana. 

Marraskuun kukka

Oma marraskuunkaktukseni kukassa.

Näin vuoden loppupuolella valtaosa huonekasveista vetelee jo talviuniaan, eikä juuri kasva, kukkimisesta nyt puhumattakaan. On kuitenkin muutamia kasveja, joiden kukinta-aika sijoittuu vuoden pimeimpiin kuukausiin. Yksi niistä on marraskuunkaktus (Schlumbergera truncata), joka kukkii vaaleanpunaisin, lohenpunaisin, tummanpunaisin, oranssein tai valkoisin kukin.

Vaeltava juutalainen

Kirjojuoru kukassa (kuva Wikimedia Commons).

Keskiaikainen kristillinen legenda kertoo, että eräs juutalainen pilkkasi Jeesusta Via Dolorosalla. Rangaistukseksi hänet kirottiin vaeltamaan maailmaa aina toiseen tulemiseen asti. Legendan eri versioissa kyse on milloin jerusalemilaisesta suutarista, milloin taas Pontius Pilatuksen portinvartija. Joissain legendoissa päähenkilö ei ole juutalainen ensinkään, vaan roomalainen. Niinpä onkin luontevaa, että vaeltavan juutalaisen mukaan kutsutaan toinen toistaan erilaisimpia kasveja. Eräs niistä on kirjojuoru (Tradescantia zebrina).

Adiantumi järjesti yllätyksen

Saniaisten lisääntyminen on outoa ja kiehtovaa. Itiöistä itää aluksi saniaisten sijaan epämääräisiltä mytyiltä vaikuttavia alkeisvarsikkoja eli gametofyyttejä. Kukin saniainen tuottaa vähintäänkin tuhansia itiöitä, mutta alkeisvarsikoita ei silti luonnossa näe juuri ikinä. Kasvitieteilijöiden sanoin: mikään ei syö saniaisia, mutta kaikki syövät alkeisvarsikoita. Siksi ne kai pääsivätkin taas yllättämään.

Kirjavalehtinen kummajainen

Minkä kasvin voi tavata yhtä hyvin Britanniasta, Indonesiasta, Havaijilta tai Uudesta-Seelannista, ojanpientareen rikkaruohoista tai koskemattomasta sademetsästä, Meksikosta tai Nepalin vuorilta?

Kovin montaa ei todellisia kosmopoliittikasveja ole, mutta yksi sellainen on maailman ainoa kirjavalehtinen saniainen, siipisanikka (Pteris cretica). Äärimmäisen siro ja kaunis siipisanikka miellyttää huonekasviharrastajan silmää varmasti, ja on helppohoitoinen ainakin lämpimään vuodenaikaan.

Alligaattoripäärynä

Avokadon taimi (kuva Wikimedia Commons).

Ruokakaupan vihannes- ja hedelmä- osastolta, tuolta huone- kasviharrastajan aarre- aitasta, on peräisin myös avokado (Persea americana). Avokadon siemenet ovat kookkaita ja usein niitä idätyksestä innostuvat etenkin lapset, joille suuren siemenen itämis- ja taimen kasvuprosessi ovat opettavaista seurattavaa. Kaupan avokadojen siemenet myös itävät, ainakin oman kokemukseni mukaan, erittäin helposti. Joten miksipä siementä ei pistäisi itämään seuraavan kerran maukasta hedelmää nauttiessa?

Epätavallinen traakkipuu

D. surculosa "Juanita", Stan Shebs.

Ensikohtaamiseni täplätraakkipuun (Dracaena surculosa) kanssa tapahtui jo useampi vuosi sitten, kun löysin edellisen asuntoni taloyhtiön kompostiastiasta irtileikattuja oksia. Syksy oli jo pitkällä, ja lämpötila taisi olla aavistuksen pakkasen puolella. Nappasin kauniit, valkopilkkuiset kasvit oitis mukaani, huuhdoin niistä haisevan kompostimöhnän ja laitoin ne vesilasiin juurtumaan. Hämmästyttävää kyllä, ne juurtuivat hyvin ja lähtivät kasvuun näistäkin lähtökohdista. Täplätraakkipuulta saattaa puuttua sukulaistensa veistoksellinen kasvutapa, mutta sen se korvaa kauniinvärisillä lehdillä ja vaatimattomuudella.

Zanzibarin helmi

Palmuvehka (kuva
 Wikimedia Commons)

Helppohoitoisten ja kestävien huonekasvien kärkijoukkoon on viime vuosina noussut loistamaan uusi tulokas, palmuvehka (Zamioculcas zamiifolia). Tämän kestävän ihmekasvin on luvattu sietävän hyvin niin pimeää kuin kuivaakin, ja kasvavan milteipä pimeässä siivouskomerossa. Ihan tämän luokan ihmekasviksi ei sentään palmuvehkastakaan oikeasti ole, sillä kasvit tarvitsevat kasvaakseen ainakin jonkin verran sekä vettä että valoa. Palmuvehka kuitenkin sopeutuu monenlaisiin ympäristöolosuhteisiin, ja selviää huomattavan pitkiäkin aikoja hyvin niukoilla resursseilla. Tällöin kasvi jää kasvultaan honteloksi, tai useimmiten lopettaa kasvunsa kokonaan.

Oi onnea!

Tänään tarkastellessani perhoskämmekkääni hieman lähemmin huomasin, että se mitä ilmeisimmin on aloittanut uuden kukkavarren kasvattamisen lehtihangastaan. Ihanaa! Jotain on siis kasvin kanssa tullut selkeästi tehtyä oikein. Kenties se innostui uudesta, isommasta ruukustaan. Tai sitten se rupesi kasvattamaan kukkavartta henkensä hädässä sen seurauksena, että unohdin sen joksikin ajaksi ikkunalaudalle kesähelteillä. Ikkunalautavierailun seurauksena kasvin ikkunaan päin ollut puoli muuttui ihan keltaiseksi. Siirsin kasvin heti takaisin varjoisampaan, kun huomasin tämän, ja muutamassa viikossa terve vihreä väri olikin palautunut. Ruukun vaihdon ja tahattoman aurinkokylvettämisen lisäksi olen antanut molemmille perhoskämmeköilleni kesän ajan joka toinen viikko Substralin nestemäistä orkidearavinnetta. Jokin näistä, kaikkien yhdistelmä tai kenties jotakin ihan muuta.. En tiedä, mutta olen tyytyväinen!

Kukkaloistoa ensi talveksikin odotellessa siis.

Huonekasvit ja akvaarioharrastus

Olen harrastanut akvaarioita paljon kauemmin kuin huonekasveja: vanhin yhä elossa oleva kalani taisi tulla täpärästi 90-luvun puolella, kun huonekasveista vanhimmatkin ovat kulkeneet mukana vasta viitisen vuotta. Kun pari vuotta sitten hurahdin kunnolla huonekasveihin ja aloin seurata alan nettifoorumeita, hämmästyin aluksi akvaariopuolelta tuttujen nimimerkkien paljoutta - ilmeisesti akvaario- ja huonekasviharrastus kulkevat usein käsi kädessä.

Tarkemmin ajatellen siinä ei tietenkään ole mitään ihmeellistä. Molemmissa harrastuksissa pyritään tuomaan pala tropiikin luontoa kotiin. Kun harrastukset vielä kietoutuvat toisiinsa monin tavoin, oudolta tuntuu lähinnä se, että itselläni kesti näinkin kauan innostua molemmista.

Mitä iloa akvaariosta sitten huonekasviharrastajalle on?

Konttorin seinäruusu

Aulojen ja toimistotilojen yleinen somistaja ja tilanjakaja, helppohoitoinen jukkapalmu eili kiiltojukka (Yucca elephantipes) on eräs näistä kasvilajeista, joita usein vaatimattomuutensa tähden jopa aliarvostetaan. Kasvin puumaiseksi kasvava runko ja jopa metrisiksi kasvavat pitkät, kapeat lehdet tekevät siitä erinomaisen isojen tilojen huonekasvin. 

Miksi joistakuista ei vain tule hyviä huonekasveja

Aivan kaikista trooppisista kasveista ei koskaan tule suosittuja huonekasveja, olivat ne kuinka kauniita tahansa - ja joskus siihen on hyvä syy. Kuvassa on inkiväärikasveihin kuuluva Costus dubius. Kasvi on helppo kasvattaa siemenestä ja sillä on kaunis kasvutapa... tai ainakin olisi, jos se suvaitsisi sisätiloissa kasvaa samanlaiseksi ryhdikkääksi pensaaksi kuin kotiseuduillaan Keski-Afrikassa.

Lisää Afrikan ihmeitä

Mikä on sukua hyväntuoksuisille posliinikukille ja tuoksuköynnöksille, sekä jännittäville pussiköynnöksille, mutta haiskahtaa itse raadolta ja näyttää lähinnä tukevalta haarautuvalta pylväskaktukselta? Kyseessä ovat tietenkin afrikkalaisperäiset Stapelia -suvun lajit, raatokukat.

Raitoja!

Vajaa vuosi sitten viime syksyn alkupuolella huonekasviviidakkoani koristamaan saapui säilätuutti (Vriesea splendens). Aikaisemmin olin törmännyt tähän kasviin eräällä Viherlandiaan suuntautuneella retkellä, kun miespuolinen kaverini osti tämän itselleen. Jo silloin ajattelin, että siinäpä on jännittävä kasvi. En kuitenkaan silloin napannut kasvia mukaani, nyt jo unohtuneesta syystä. Jäin kuitenkin miettimään säilätuuttia ja sen ihastuttavaa seepraraidallista ruusuketta. Joten kun seuraavan kerran kohtasin sen myymälässä, niin kotiinhan se lähti. 

Meksikolainen kiehkurakasvi

Kasveihin hurahtaneelle aivan liian tuttu tilanne on, että kaupasta ei pitänyt ostaa enää ainuttakaan uutta kasvia, mutta kohdalle osuu jotain niin hienoa ja harvinaista, että se on vain pakko saada. Eihän sitä tiedä, vaikka juuri nyt olisi ainutlaatuinen tilaisuus.

Viime visiittini Viherlandiaan päättyi juuri näin. Hyllyltä löytyi rivi kummallisia harmaita lehtikiehkuroita, joiden alla ei ollut ruukkua lainkaan, vain lyhyeksi leikattu juurinippu. Tillandsioita! Pieni salapoliisintyö kotona kertoi, että kyseessä oli Tillandsia xerographica, ilmakasvien kuningattareksikin kehuttu keskiamerikkalainen kaunistus. Kasvi on paitsi koristeellinen ja (löytämieni ohjeiden perusteella) helppo huonekasvi, myös elintavoiltaan mielenkiintoinen kummajainen.

Mustaa kultaa kukkaruukussa

Coffea arabica eli arabiankahvi on se laji, josta suomalaisten rakastama kofeiinijuoma on peräisin. Se on kaunis trooppinen pensas, joka sopii erinomaisesti huonekasviksikin. Tämän pitkäikäisen ja helppohoitoisen kasvin saa omakseen pikkurahalla, ja sitä näkee kaupan varsin usein. Saattaapa kärsivällinen puutarhuri päästä maistamaan omista pavuista paahdettua kahviakin.

Vauvauutisia!

Keihäsanopinkieleni on intoutunut kasvattamaan sivuversoja! Myös kukkimisensa jälkeen kuolemaa tekevä säilätuutti kasvattaa innolla kahta uutta poikasta, ja keväällä otetut sivuverso- ja latvapistokkaat flamingokukasta ja limoviikunasta kukoistavat niin ikään.

Kyllä kesä on ihanaa aikaa huonekasviharrastajalle!

Huonekasvien sukupuu 2, paljassiemeniset

Araukaria, Wikipediasta.

Huonekasvien sukupuu -artikkelisarja alkoi itiökasveista kertovalla artikkelilla. Kun itiökasvit hallitsivat paleotsooista maailmankautta noin 250-400 miljoonaa vuotta sitten, oli seuraavaksi siemenkasvien vuoro. Niistä ensimmäinen aalto olivat paljassiemeniset - havupuut, käpypalmut ja neidonhiuspuut. Niiden joukossa on muutamia mielenkiintoisia ja kohtuullisen suosittujakin huonekasveja, ja niiden alkuperään ja sukulaisuussuhteisiin perehdytään tällä kertaa.

Poltetta ikkunalaudalla

Kypsyviä chilipalkoja.

Loisteputkia, monimetalli- lamppuja, ajastimia, altakasteluruukkuja, lämmittimiä. Tuulettimia, erikoislannoitteita, siementilauksia ulkomailta... Chilikasvattajilla ja hard core-harrastajilla piisaa vermettä ja välinettä muutamankin

siivouskaapillisen verran. 

Euroja palaa ja tekniikkaa hiotaan viimeisen päälle. Uskaltaako sitä ruveta chilejä muutoin kasvattamaankaan, kuin valtaisien väline- ja tekniikkahankintojen siivittämänä? Kasvavatko chilit ylipäätään huonekasveina meillä Pohjolassa? Vai ovatko kasvit todella niin hankalia, herkkiä ja vaivalloisia, että tarvitsevat varta vasten suunnitellun keinotekoisen kasvuympäristön, jotta jaksavat pysyä hengissä? Kukkimisesta ja chilisadon tuottamisesta nyt puhumattakaan?

Orkideoiden lumoissa

(kuva puutarha.net)

Perhoskämmekkäni myötä olen ruvennut vilkuilemaan muitakin orkideoita kaupoissa vähän "sillä silmällä". Koska en ole aiemmin juurikaan harrastanut kämmeköitä, niin luonnollisesti tutkijahenkisenä ihmisenä etsin käsiini kirjallisuutta kämmeköistä ja niiden hoidosta. Sain käsiini Susanna Rosénin, Anna Skoogin ja Peter Göttfertin yhteisvoimin tekemän kirjan, Upeat, helpot orkideat.

Puutarhaunelmia smaragdisaarelta

(kuva puutarhakirjat.fi)

Hanna Tuurin irlantilaisista puutarhoista ja kasvihuoneista kertova kirja tempaa huonekasviharrastajankin ensi istumalta mukaansa. Kirjassa seikkaillaan ympäri Irlantia, ja vieraillaan lukuisissa menneinä vuosisatoina perustetuissa kasvitieteellisissä puutarhoissa, kasvihuoneissa ja puistoissa. Kirjassa esiintyvät lukuisat kasvit ympäri maailmaa valloittavasti ja eloisasti. Tarinat kasvien saapumisesta maailmalta Eurooppaan ja Irlantiin, sekä niiden kasvatus- ja hoitovaikeudet kuvataan seikkaperäisesti jännitysnäytelmän tapaan.

Vaan mitä viihdearvoa suurempaa hyötyä ja iloa kirja tarjoaa huonekasviharrastajalle?

Saniaisten herkkä kuningatar

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Siro, hento ja pehmeä viheradiantumi (Adiantum raddianum) tunnetaan myös adiantumina, hius- saniaisena tai neidonhiussaniaisena. Se on saniaisista huone- kasvina suosituimpia, mutta valitettavan usein jää lyhytikäiseksi. Se on nimittäin juuri niin herkkä ja hienohelmainen kuin miltä näyttääkin.

Epäonnistuneiden yritysten jälkeen onnistuin vihdoin selvittämään, kuinka tämän saniaisten kuningattaren saa viihtymään, ja sen tiedon haluan nyt jakaa muillekin.

Huonekasvien sukupuu 1, itiökasvit

Vaikka sitä harvemmin tulee ajatelleeksi, kaikilla huonekasveilla on villejä lajitovereita, jotka kasvavat luonnossa jossakin päin maailmaa. Ne ovat kehittyneet toisista lajeista ja sopeutuneet kotiseutujensa olosuhteisiin vuosimiljoonien saatossa. Tosiasiassa huonekasveina pidetään melkoisen edustavaa valikoimaa kasvien sukupuun eri oksilta: niiden monimuotoisuus ja biologian mielenkiintoisuus on hämmästyttävää, vaikka niitä harmillisen usein arvioidaankin vain ulkoisen koreuden perusteella.

Minulle avain elävien olentojen ymmärtämiseen on niiden alkuperän ymmärtäminen. Mistä huonekasvit ovat tulleet, milloin ja miksi? Kuinka ne ovat muuttuneet aikojen saatossa? Mitä sukua ne ovat toisilleen? Näiden kysymysten ja vastausten viidakossa samoilemme nyt alkavassa artikkelisarjassa.

 Kaikkein luontevinta on aloittaa alusta. Siispä lähdetään liikkeelle aivan ensimmäisistä kasveista ja niistä muinaisista elävistä fossiileista, joita kasviharrastajien olohuoneista löytyy.

Perhosparvi ikkunalla

Huonekasvi, jolla on kauniit kukat näyttävässä kukinnossa, ja joka jaksaa kukkia kuukausitolkulla. Liian hyvää ollakseen totta? Sain oman perhoskämmekkäni (Phalaenopsis) helmikuussa, ja kasvin kukinto on kestänyt ihan näihin päiviin asti. Lisäksi kasvi on tuntunut viihtyvän vallan mainiosti ja aloitti muutamia viikkoja sitten uuden lehden kasvattamisen. 

Kasvit sateessa

Usein huonekasveja neuvotaan suihkuttelemaan. Hoito-ohjeiden lukijalle voi kuitenkin jäädä epäselväksi, mikä tarkoitus suihkuttelulla on. Miksi? Miten? Kuinka usein?

Prinssin keihäät

Ihastuin tässä viime syksynä jännittävään ja helppohoitoiseen huonekasviin, keihäsanopinkieleen (Sansevieria cylindrica). Ongelmana kasvin hankinnassa olivat kuitenkin sen saatavuus sekä hinta, sillä sitä ei kovin usein kaupoissa näkynyt, ja silloin kun näkyi, se oli poikkeuksetta melkoisen hintava. Niinpä bongatessani sen viimein Plantagenista sopuisaan hintaan, ostin kasvin kotiin saman tien. 

Begonioiden oikukas kuningas

Kuningasbegoniat ovat silmiinpistävän kauniita ja niitä myydään usein ja halvalla. Niitä on kaupan sekä huonekasveiksi että kesäkukkasiksi ruukkuihin ja parvekelaatikoihin. Kaikenkirjavia muunnoksia tästä kasvista on niin paljon, että kahta samanlaista löytää harvoin: lehdet voivat olla liuskaisia tai liuskattomia, symmetrisiä tai vinoja, ja värejä löytyy hopeanvaaleasta pinkkiin, viininpunaiseen ja mustanvihreään kaikenlaisina yhdistelminä ja kuvioina. Mikä upea kasvi!

Varoituksen sana on silti paikallaan: tämä ei ole helppo hoidokki. Lukuisia huonekasveja esittelevässä Plants are the strangest people -blogissa juuri kuningabegonialla on kyseenalainen kunnia pitää vaikeusasteikossa kärkisijaa ja kuulua kirjoittajan ei koskaan enää -listalle.

Miksi siis ylipäätään esitellä moinen oikutteleva kuninkaallinen? Siitä voi kyllä saada hyvän ja kiitollisen hoidokin, kun ottaa huomioon sen omalaatuiset nirsoilun aiheet jo etukäteen.

Viidakon uusia tulokkaita

Viime aikoina olen tullut hankkineeksi tavallistakin enemmän uusia kasveja. Ajattelin hieman esitellä uutuuksiani täällä, jotta pääsette näkemään ennakkoon, millaisia lajiesittelyjä on vuorossa myöhemmin. Ainakin niistä lajeista siis, jotka selviävät hengissä kiitettävästi!

Seikkailua nimiviidakossa

Pelastin jokin aika sitten Prisman huonekasviosastolta alelaarista hurjan soman maijan itselleni. Kasvi oli ostohetkellä aika surkean näköinen, mutta piristyi todella nopeasti päästyään uuteen ruukkuun ja saatuaan vettä ja valoa. Nyt kasvi on kasvatellut innokkaana jo useita lehtiä yhä uusien lehtirullien työntyessä mullasta. Öisin kasvi "nukkuu" somasti lehdet supussa. Omalla maijallani on todella näyttävät lehdet: päältä vaaleanvihreät tummanvihreillä reunuksilla ja alta maijojen tapaan tummanvioletit. 

Vanhoista kasveista uusia

Pieni kiivintaimi (Actinia deliciosa).

Kevät on monen huonekasvin lisäämiseen parasta aikaa. Kasvien heräillessä talvilevolta ja aloittaessa uuden kasvukauden, niistä saa helposti otettua pistokkaita, joiden kasvuun on mitä parhaimmat edellytykset. Myös useimmat siemenistä lisättävät kasvit kylvetään kevätaikaan. Monen huonekasvin kohdalla lisääminen tapahtuu sivuversoista tai jakamalla vanha kasvi useaan osaan. Näiden kasvien lisääminen tapahtuukin sitten kätevimmin keväisen mullanvaihdon* yhteydessä. 

Miksi kasvien kasteluohjeet ovat aina niin epämääräisiä?

 

Design- altakasteluruukut (kuva Stylish Eve).

Toiset kasvit viihtyvät jatkuvasti märässä mullassa, toiset eivät voi sietää vettä yhtään enempää, kuin niille on ehdottomasti välttämätöntä saada. Toiset kuluttavat vettä valtavia määriä haihduttaen sitä surutta laajan lehdistönsä kautta höyrynä ilmaan, toiset taas säästävät ja pihtaavat viimeisenkin pisaran. Onko siis ihmekään, että kasvien hoito-ohjeiden seassa kasteluohjeet ovat yleensä hieman yleisluontoisen oloisia "kastele tarvittaessa" -tyyppisiä neuvoja?

Jaavansaniaisen serkkuja

Microsorum-suvun saniaiset ovat omalaatuisia ja kauniita saniaisia, joita on usein kaupan muutamalla eurolla. Kummallista kyllä, suvulla ei ole suomenkielistä nimeä, mutta sellaiseksi voisi sopia vaikkapa kiipijäsaniaiset. Niitä voi suositella helppohoitoisina vaihtoehtoina oikukkaille pesäraunioisille ja adiantumeille. Sitä kummallisempaa onkin, että nämä kaikin puolin hyvätapaiset ja vaatimattomat kasvit ovat huonekasviharrastajien joukossa perin huonosti tunnettuja.

Polynesialaisten pyhä puu

Yleisimmin agaavekasveihin luokiteltava verililjapuu (Cordyline fruticosa) on monen sukunsa edustajan tapaan kiitollinen huonekasvi, vaikka se ei sieltä kaikkein helpoimmasta päästä olekaan, toisin kuin esimerkiksi traakkipuut, anopinkielet tai jukat. Luonnossa verililjapuu kasvaa noin neljän metrin korkuiseksi pieneksi puuksi, mutta jää tietysti huonekasvina tätä pienemmäksi. Turhan suureksi venähtänyttä verililjapuuta voi latvoa reunustraakkipuun tapaan.

Viidakkokirjeet muuttaa

Viidakkokirjeet on muuttanut nyt upouuteen osoitteeseen: viidakkokirjeet.fi! Vanha osoite tietenkin ohjaa myös perille oikeaan paikkaan, ei hätää. Muutosta innostuneena ajattelimmekin nyt kysellä teiltä, arvoisat lukijat, mistä aiheista haluaisitte jatkossa lukea blogista? Ovatko suosikkejanne huonekasvien lajiesittelyt hoito-ohjeineen? Vai kaipaisitteko kenties yleisluontoisempia ohjeita ja vinkkejä huonekasviharrastukseen? Vai erilaisia tuote-esittelyjä? Haluatteko lukea huonekasviharrastuksen historiasta ja taustasta? Kasvien fysiologiasta ja ekologiasta? Etsittekö vinkkejä siitä, mistä voi ostaa jännittävimpiä huonekasveja? Vai toivoisitteko kenties jotain ihan uusia aihepiirejä blogiin?

Sana on nyt vapaa, kirjoittakaa kommenttilaatikkoon omat toiveenne Viidakkokirjeiden sisällöstä.

Luonnonsuojelua ikkunalaudalla

Tuoreimman arvion mukaan 22 % maailman kasvilajeista on uhanalaisia, ja monia niistä uhkaa sukupuutto aivan lähivuosina. Myös yllättävän monet tutuista huonekasveista ovat kotiseuduillaan vaarassa kuolla sukupuuttoon: esimerkiksi kärpäsloukku, samiakäpypalmu ja eliaksenkukka luokitellaan vaarantuneiksi. Tuoko huonekasviharrastus uhanalaisille kasvilajeille uutta toivoa vai vielä yhden uhkan?

Kukkia naiselle

Huomenna 8.3. on Kansainvälinen Naistenpäivä, joten mikä olisikaan otollisempi tilaisuus viedä naiselle kukkia. Jokainen nainen ilahtuu varmasti leikko- tai silkkikukasta, vaikka ei peukalo vihertäisikään ihan yhtä paljon kuin Viidakkokirjeiden tytöillä.

Naistenpäivän kukka voi olla vaikkapa punainen ruusu tyttöystävälle tai vaimolle...

..tai sitten iloinen auringonkukka ystävälle tai työkaverille.

Eikä kukaan varmasti pahastu, vaikka saisi kukkansa vähän eri näköisesti tarjoiltuna.

Neidonhiuspuun talvi

Viime kesänä kirjoitin kasvikokoelmaani liittyneestä neidonhiuspuusta (Ginkgo biloba), joka tuolloin asusti parvekkeellani. Neidonhiuspuu on huonekasvina hieman hankala, koska se on lauhkean vyöhykkeen laji ja vaatii siis kylmän talven - mutta ei kuitenkaan ihan kestä Suomen talvea. Sen asema ikivanhana elävänä fossiilina ja koko luokkansa ainoana lajina tekee siitä kuitenkin niin kiehtovan, että kerran kasvin myynnissä nähtyäni se oli vain pakko saada.

Viime vuonna ihmettelin, kuinka oikein onnistun puun talvettamisessa, mutta loppujen lopuksi mututuntuma ohjasi ilmeisen oikeaan suuntaan.

Ystävänpäiväkisan palkinto

Lähetimme tänään Lilyan kanssa paketin kilpailun onnekkaalle voittajalle, Partsipuutarhurille. Kirjekuoreen sujahtanut palkinto näytti tältä:

Mukana on paketillinen käteviä lannoitepuikkoja Lilyalta ja vaikkapa kehystettäväksi pikkujulisteeksi sopiva Tillandsia dyeriana -piirros Maijalta.

Kuka voittaa?

Ystävänpäivän kukkalahjoiksi saimme lukijoiltamme monia mukavia ehdotuksia, joista omia suosikkejani olivat muun muassa orkideat ja laakeri sekä muut yrtit. Myös Anniksen mysteerikasvin saaminen ilahduttaisi kovasti, samoin leikkokukkakimppu. Kyllä te lukijat näytätte tietävän, mitä ystäville kannattaa antaa kasvilahjoiksi!

Lapsuuden pihapuusta helppohoitoiseksi huonekasviksi

Vielä pikkuinen limoviikunani.

Lapsuudessani Kaakkois-Aasiassa limoviikuna (Ficus benjamina) oli aivan tavallinen piha- ja metsäpuu. Nimenomaan puu, sillä luonnossa kasvaessaan limoviikunatkin kasvavat hurjaan kokon huonekasveina kasvatettaviin yksilöihin verrattuna: ne saattavat saavuttaa helposti 30 metrin korkeuden. Limoviikuna siis kasvaa luonnonvaraisena Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Pohjois-Australiassa. Se on myös Thaimaan pääkaupungin Bankokin virallinen nimikkopuu.

Luonnossa limoviikunapuun tekemät viikunat ovat monien kyyhkyjen suosiossa ja sitä käytetäänkin esiintymisalueellaan paljon puistopuuna. Myös huonekasvina kasvatettava limoviikuna voi joskus tehdä pieniä viikunoita, jotka ovat kypsyessään koristeellisen oranssinpunaisia ja lopulta violetinmustia.

Afrikan kuningatar

Harvinaisen keltakukkaisen Mandela's Gold-lajikkeen kukinto Neuchâtelin
kasvitieteellisessä puutarhassa Sveitsissä.

Katharine Hepburn loisti Rose Sayerina viisikymmentäluvun klassikkoelokuvassa, kuningattarelta nimensä saanut kolibrikukka (Strelitzia reginae) taas kasvimaailman kiintotähtenä. Tämä valloittava  kasvikuningatar on kotoisin Etelä-Afrikasta ja sen näyttävää, kestävää kukintoa myydään leikkokukkana ympäri maailmaa. Harvempi kuitenkaan tulee ajatelleeksi, että kasvia voi kasvattaa kotioloissakin eleganttina huonekasvina jos vain tilaa riittää. 

Kilpailu! Kerro oma ystävänpäiväkukkasi

Tämä on Viidakkokirjeiden historian ensimmäinen, mutta ei viimeinen, kilpailu.

Kerro kommenteissa, millainen on mielestäsi hyvä kasvilahja ystävälle. Onko se vaaleanpunainen ruusu rakastetulle, eksoottinen orkidea äidille vai sydämenmuotoinen herttaposliinikukka ystävälle? Vai jotain paljon erikoisempaa? Vastausaikaa on kymmenen päivää (24.2. asti).

Vastanneiden kesken arvotaan huonekasviaiheinen palkinto.

Hyvää ystävänpäivää!

--
Edit. 25.2. Kilpailu on nyt päättynyt. Kiitos kaikille vastanneille, suoritamme arvonnan viikonlopun aikana, kunhan pääsemme Viidakkokirjeiden toimituksen kesken koolle. Arvontaonnea osallistujille!

- Lilya

Kirjava nukkumatti

Kauniit nukkumatit, -maijat ja -leenat kuuluvat marantakasvien laajaan heimoon. Monia lajeja löytyy kukkakauppojen valikoimistakin, mutta tutuin ja kenties helppohoitoisin niistä taitaa olla paavonnukkumatti (Maranta leuconeura). Sievän ulkonäkönsä ohella nukkumatti on biologialtaan mielenkiintoinen kasvi, joten ihan heti siihen ei kyllästy. Kaiken lisäksi niitä on kaupan usein ja edullisesti.

Nostalgiaa

Korallibegonia (Begonia x corallina), tai paremmin tunnetulta nimeltään enkelinsiipi, kuuluu noihin nostalgisiin huonekasveihin, joita aina isoäitien ikkunoilla kasvoi. Juuri muualla sitä ei oikein tunnu näkevänkään nykyään. Omanikin olen aikoinaan saanut pistokkaana juuri mummiltani joskus yläasteikäisenä. Kyllä, olin jo silloin hurahtanut kasveihin. 

Tunnustus!

Viidakkokirjeet on vastaanottanut ensimmäisen blogitunnustuksensa Jokkemaa -blogilta:

Hurmaavat bromeliat

Luulin, etten ollut kovinkaan kiinnostunut ananaskasveista. Kuten näissä tapauksissa usein käy, yhtäkkiä huomasin kasvattavani kuutta eri lajia ja haluavani lisää. Vastahakoisesta alusta huolimatta ananaskasvien heimo, viehättävämmältä vierasperäiseltä nimeltään bromeliat, on sulattanut sydämeni. Ne tuovat kaivattua väriä saniaisten vihreyden keskelle ja ovat biologialtaan tavattoman mielenkiintoisia. Nämä avut ovat ylittäneet jopa yleensä yksisirkkaisia kohtaan kokemani ennakkoluulon. Nyt en esittele mitään yksittäistä lajia, vaan yritän hahmottaa koko bromelioiden ryhmän omalaatuista biologiaa.

Mysteerikukka sai nimen

Silloin, kun huonekasvin ostaa ilman tarkkaa nimeä, voi tunnistaminen tuottaa sekä päänsärkyä että suurta löytämisen riemua. Tarkka nimi kasville on tietenkin mielenkiintoista tietää, mutta lisäksi se on olennainen oikeiden hoito-ohjeiden selvittämiseksi. Välillä lajintunnistus voi vaatia melkoista salapoliisintyötä, kuten tämän kasvikokoelmani tuoreimman tulokkaan kohdalla.