Madeiran metsissä

Kuten aiemmin jo kirjoitimme, vietimme joulun Madeiralla. Ikuisen kevään saari on kuuluisa puutarhoistaan, joissa kukoistavat kasvit kaikkialta maailmasta. Mutta on Madeiralla myös ikioma, alkuperäinen kasvillisuutensa, ja se vasta kiehtovaa onkin.

Madeira on yksi niistä muutamasta paikasta maailmassa, jossa yhä kasvaa välimerellistä laakerimetsää eli laurisilvaa. Vielä ennen jääkausien alkua ikiaikainen laakerimetsä peitti koko Välimeren seudun. Se oli suorastaan satumetsää: vänkyräisiä, naavan ja sammalen peittämiä puita, jotka kuhisivat eläimiä.

Mustan orkidean matkassa

Elina Grundströmin kirjoittama Musta orkidea oli varmasti monen kasvien ystävän joululahjatoivelistalla. Se löytyi myös omasta pukinkontistani, ja haluankin nyt kertoa, mitä tästä epätavallisesta tietokirjasta ajattelin.

Musta orkidea on tarinamuotoinen kuvaus kirjoittajan matkasta yhä syvemmälle orkideoiden, palmuöljyn ja tropiikin ympäristöongelmien monitahoiseen maailmaan, Lohjansaaresta Borneolle. Suomalaisittain tarinamuotoiset tietokirjat ovat harvinaisia, vaikka englantia puhuvassa maailmassa niitä sekä kirjoitetaan että luetaan paljon. Omasta hyllystänikin löytyy niitä jo aika monta.

Kiehtovat kivikukat ja muita tutkittuja juttuja

Mätäskivikukka (Lithops aucampiae) maastoutuu todella hienosti aavikkoiseen elinympäristöönsä: suurin osa kasvista kasvaa itse asiassa maanpinnan alapuolella (kuva Peter Coxhead, Wikimedia Commons).

Lokakuun tiedeuutisissa tutustutaan kivikukkien ihmeelliseen elämään, viljellyissä kasveissa tapahtuviin muutoksiin ja viljelykasvien mahdollisesti muodostamaan uhkaan saman lajin luonnonpopulaatioille sekä espanjalaisissa eukalyptusviljelmissä viihtyviin lintuihin.

Liian vanha siitepöly ja muita tutkittuja juttuja

Keväinen metsäkorte.

Tämänkertaiset Viidakkokirjeiden tiedeuutiset kertovat kirpun lailla hyppivistä itiöistä, fossiilisesta siitepölystä ja maailman metsien huolestuttavasta katoamisesta.

Sivilisaation kehdossa

Kesäkuussa tein aikuisikäni ensimmäisen vierailun Välimerelle, tarkemmin sanottuna Korfun vihreälle saarelle Kreikan länsirannikolle. Matkan varsinainen tarkoitus oli katsella Korfun eläimiä, maisemia ja ihmisiä kävellen luonnontieteilijä Gerald Durrellin jalanjäljissä. Aivan yhtä kiehtovaksi osoittautui toinen, odottamattomampi näkökulma saareen: olimme Välimerellä, eurooppalaisen sivistyksen kehdossa - tätä kautta maanviljely levisi Eurooppaan ja täältä ovat kotoisin lukuisat ruokakaupan hyllyltä ja kukkakaupan valikoimasta tutut kasvit.

Luonnonsuojelua ikkunalaudalla

Tuoreimman arvion mukaan 22 % maailman kasvilajeista on uhanalaisia, ja monia niistä uhkaa sukupuutto aivan lähivuosina. Myös yllättävän monet tutuista huonekasveista ovat kotiseuduillaan vaarassa kuolla sukupuuttoon: esimerkiksi kärpäsloukku, samiakäpypalmu ja eliaksenkukka luokitellaan vaarantuneiksi. Tuoko huonekasviharrastus uhanalaisille kasvilajeille uutta toivoa vai vielä yhden uhkan?