Terveiset orkideanäyttelystä!

Klikkaa suuremmaksi!

 Viime viikonloppuna järjestettiin jälleen Suomen Orkideayhdistys ry:n orkideanäyttely Helsingissä. Piipahdin viikonlopun kestäneessä näyttelyssä perjantai-iltana, kun ovet olivat juuri auenneet. Kukkaloistoa ja eksoottisia lajeja, nähtävää, ostettavaa ja valokuvattavaa totisesti riitti!

 Tämä pieni valokuvareportaasi toivottavasti välittää jotain näyttelyn tunnelmista.

Vähän erilaista taimikasvatusta

Pikkuruiset taimet purkeissaan.

Muistatteko vielä taannoin Saksasta tulleet pienet taimipurkit? Niissä saapui Paphiopedilum Senne Calle -venuksenkenkäristeymiä sekä Phalaenopsis hieroglyphica -perhoskämmeköitä. Reilussa vuodessa kasveille on ehtinyt tapahtua jo paljon. 

Villien serkkujen jäljillä: Kapmaan ihmeet

Fynbos-pensaikkoa Etelä-Afrikassa. Kuva: Joachim Huber / Wikimedia Commons.

Villien serkkujen jäljillä - juttusarja tuskin voisi käynnistyä kasviharrastajalle rikkaammasta paikasta kuin Etelä-Afrikassa sijaitseva Kapin kasvimaantieteellinen alue. Se on Unescon maailmanperintökohde juuri upean kasvillisuutensa ansiosta.

Kapmaalta on peräisin klassisia kukkivia kasveja, kuten gerbera, kliivia ja kolibrikukka, mutta myös kiehtovia erikoisuuksia: raatokukkia, laskuvarjolyhtyjä, medusanpäitä ja eläviä kiviä. Millaisesta maisemasta ne ovat kotoisin ja kuinka se auttaa ymmärtämään niiden tarpeita huonekasveina? Sitä tämä artikkeli selvittää.

Kaunottaret Saksasta

Epidendrum Raspberry Valley.

Suomen orkideayhdistyksen jäsenille tarkoitettu vuosittainen yhteistilaus järjestetään keväisin. Tänä vuonna pääsin itsekin ensi kertaa mukaan tilauksen tekoon. Ja olipahan muuten vaikeaa valita!

Vaikeuksien kautta kevääseen

On tullut jälleen se aika vuodesta, kun huonekasvit alkavat hitaasti karistaa talven unihiekkaa silmistään ja avaavat kuin kokeeksi muutaman uuden lehden. Joko on kevät?

Maistiaisia orkideanäyttelystä

Cymbidium "Highland Giant" tervehtii portaikossa.

Pääsin tänä vuonna ensi kertaa mukaan Suomen orkideayhdistyksen järjestämään orkideaharrastajan vuoden kohokohtaan - suureen orkideanäyttelyyn. Maailmankaikkeus kyllä yritti parhaansa mukaan estää kokemusta. Tarkoitus oli mennä kolmen innokkaan kasviharrastajan porukalla, mutta sairastuimme joka ikinen flunssaan muutamaa päivää ennen näyttelyä! Lopulta kaksi meistä sentään selvisi paikalle, eikä edes kovin puolikuntoisena.

Yrjönkadulla puoleensa vetää tietenkin itse näyttely - harrastajien ja puutarhojen esiin asettamat kukkivat orkideat mielikuvituksellisissa asetelmissa. Vähintään samanmoisia magneetteja ovat kuitenkin myytävät orkideat, joita riitti uskomaton valikoima, ja ystävällinen ilmapiiri, jonka kannustamana huomasi juttelevansa iloisesti lukuisille ventovieraille.

Viettelijät ikkunalla

Tai kuinka minusta tuli orkideafani...

Monet markettihybridit kukkivat upeasti ja pitkään.

Kasvimaailman kaunottaria

Olen jo pidemmän aikaa ihastellut Janne Ahon kirjaa Orkideat: Sateenkaaren värejä ja petkutuksen lumoa. Viimein maltoin ostaa upean opuksen myös omakseni, sitä aiemmin moneen otteeseen kirjakaupassakin selailleena. 

Uusia...

Postin tuomaa...

Innostuimme tässä jokin aika sitten tekemään yhteistilausta saksalaiseen Röllke Orchideen -verkkokauppaan, jonka valikoima on nimensä mukaisesti varsin orkideapainotteinen. 

Olemme alkuvuodesta muutenkin intoilleet ulkomaisten kasvitilausten kanssa, sillä ehdimme aiemmin tilata kasveja myös Araflorasta. Tuolloin saapui muun muassa Maijan kasviterraarion kasveja sekä oman suoprojektini lihansyöjiä. 

Tee-se-itse: sademetsä makuuhuoneessa

Kirjoitin aiemmin kasviterraariosta, jonka vuosia sitten rakensin vanhaan akvaarioon. Mainitsin silloin, että jos olisin tekemässä samaa paremmalla ajalla ja suuremmalla budjetilla, tekisin muutamia asioita toisin. Tänä kesänä siihen vihdoin tarjoutui tilaisuus.

Leopardigekkomme Napsu muutti keväällä tilavampaan terraarioon (joka, sattumoisin, on se sama vanha akvaario, jossa edellinen pienoisviidakkoni asusti) ja sen vanha koti jäi ylimääräiseksi. Rakensin siitä nyt pienen sademetsän koristamaan muuten kasvitonta makuuhuonetta - koska kyllähän kaikissa hyvissä makuuhuoneissa on oltava sademetsä.

Tässä artikkelissa käyn läpi terraarion rakennuksen vaiheet, käyttämäni tarvikkeet ja budjetin - josko joku lukijoista innostuisi itsekin rakennuspuuhiin.

Seikkailua Tallinnassa, osa 1

Upeita kymbidejä kasvitieteellisen puutarhan aulassa.

Osallistuimme maaliskuun alkupuolella Suomen Orkideayhdistyksen järjestämälle retkelle Etelä-Helsinkinäkin tunnettuun Tallinnaan. Retki oli mitä mainioin, yhdistyksen väki hyvää matkaseuraa ja orkideat... no, orkideoihin on mahdotonta pettyä.

Tässä matkakertomuksen ensimmäisessä osassa keskitytään retken päätähtiin, orkideoihin. Seuraavassa osassa kerron sellaisista sivuseikoista kuin todella jännittävistä hawaijilaisista saniaisista, joita ryömin kuvaamassa pitkin Tallinnan kasvitieteellisen puutarhan kivetyksiä.

Kevätmielellä

Viidakon uusin tulokas: viherpantteriköynnös
(Pellionia repens).

Vaikka tammikuu on vasta hädin tuskin lopussa, ajattelen ainakin itse jo kovasti kevättä. Ensimmäiset huonekasvien siemenet ovat päässeet jo multaan itämään, ja joululahjaksi saadut magnolian siemenet puolestaan köllöttelevät jääkaapissa rahkasammalalustalla kylmäkäsittelyssä. Madeiran tuliaiset näyttäisivät näillä näkymin selvinneen matkan rasituksista. Mysteeriorkidea kasvattaa jo ahkerasti juuria...

Madeiran metsissä

Kuten aiemmin jo kirjoitimme, vietimme joulun Madeiralla. Ikuisen kevään saari on kuuluisa puutarhoistaan, joissa kukoistavat kasvit kaikkialta maailmasta. Mutta on Madeiralla myös ikioma, alkuperäinen kasvillisuutensa, ja se vasta kiehtovaa onkin.

Madeira on yksi niistä muutamasta paikasta maailmassa, jossa yhä kasvaa välimerellistä laakerimetsää eli laurisilvaa. Vielä ennen jääkausien alkua ikiaikainen laakerimetsä peitti koko Välimeren seudun. Se oli suorastaan satumetsää: vänkyräisiä, naavan ja sammalen peittämiä puita, jotka kuhisivat eläimiä.

Kasvit uudessa kodissa

Muutuin loppukesällä keskisuomalaisesta etelärannikon asukkaaksi. Muuttourakka puolensadan kukkaruukun, kolmen akvaarion ja pienen kirjaston kanssa oli tietenkin sitä luokkaa, että uudelleen ei tee lähivuosina mieli vaihtaa sijaintia.

Kasvit ovat löytäneet mieluisiaan paikkoja vähitellen. En ole vieläkään lakannut ihastelemasta, kuinka paljon tilaa ja valoa niille nyt on! Asunnossa on kokonainen huone, joka on varattu ainoastaan eläinten ja kasvien asumukseksi, ja siinä on eteläikkuna ikkunalautoineen. Olohuoneen suuret ikkunat avautuvat jonnekin lounaan ja lännen välille ja parveke on lasitettu. Oi onnea!

Tässä muutamia kuvia ja kokoelmani kuulumisia piristyksenä harmaaseen syyspäivään.

Villien serkkujen jäljillä

Yökönlehdet ja kihokit ovat tuttuja kukkakaupan lihansyöjäkasvien valikoimasta. Suomessa kasvaa kolme lajia kumpaakin. Tässä karvayökönlehti (Pinguicula villosa) Utsjoella.

Tänään vietetään vuosittaista Luonnonkukkien päivää. Teemapäivään kuuluu olennaisesti retki luontoon ihailemaan kotimaisen luonnon kukkaloistoa, joka on sopivasti juuri nyt koreimmillaan. Huonekasviharrastajankin hoidokit ovat luonnonkukkia jossakin päin maailmaa, ja monilla niistä on yllättävänkin läheisiä serkkuja Suomessa. Luonnonkukkien päivän retkellä voikin hyvin bongailla omien huonekasvien lähisukulaisia ja ihmetellä kasvien evoluution kummia kiemuroita. Eläimiin verrattuna kasvien bongauksessa on sitä paitsi se hyvä puoli, että ne eivät juokse pakoon.

Villejä ananaskasveja tai palmuja meillä ei sentään kasva, mutta kaikenlaista muuta kyllä. Tiesitkö, että Suomen luonnosta voi löytää tyräkkejä, hibiskuksia ja orkideoja?

Akvaariosta pienoisviidakoksi

Viidakkokirjeiden syntyaikoina kokoelmani silmäterä oli kasviterraario, jonka olin perustanut 180-litraiseen vanhaan akvaarioon. Tarkoitukseni oli aina kirjoittaa terraariosta ja sen perustamisesta, mutta ennen kuin sain asian suhteen mitään tehtyä, jouduinkin kalojen huonon käytöksen vuoksi täyttämään lasilaatikon uudelleen vedellä.

Eräs lukija kyseli vähän aikaa sitten sähköpostitse kokemuksiamme terraarioista, kasvukaapeista ja muista sentapaisista virityksistä. Siitä innostuneena totesin, ettei kai ole vieläkään liian myöhäistä kirjoittaa kasviterraariostani. Sain terraarion toimimaan olemattomalla tekniikalla ja simppeleillä materiaaleilla. Kokemuksesta voisi olla hyvinkin hyötyä muille kotiviidakosta haaveileville.

Keiki kainalossa

Toisinaan voi käydä näinkin: perhoskämmekän kukkavanassa kehittyy keiki.

Perhoskämmekkäsi (Phalaenopsis) on innostunut kukkimaan. Kukinnan jälkeen se ei kuitenkaan kuihdutakaan kukkavanaansa, vaan kasvattaa siihen epämääräisen möykyn, joka lähemmin tarkastellessa näyttää minikokoiselta kämmekän alulta. 

Kaksin aina kaunihimpi

Akvaarionreunan viidakossani kukkivat parhaillaan yhtä aikaa upea Beallara "Peggy Ruth Carpenter" ja pienikukkaisempi, tarkemmin tunnistamaton orkidea. Molempien kukat tuoksuvat voimakkaasti, mutta kumpikaan ei ole kovinkaan nenää miellyttävä. Kun kukkavanat kietoutuivat yhteen, huomasin, että niistä yhteensä syntyy mitä viehättävin kukkaistuoksu.

Kevättalven kaunotar

Erilaisia orkideoita on ehtinyt kotiviidakkoni koristukseksi kertyä jo aika monta (vaikka minunhan ei tietenkään pitänyt harrastaa orkideoita. Ne vain tulivat jostain). Ehkä suosikkini niistä on puikkokämmekkähybridi Dendrobium "Winter Beauty". Se on tyylikkään kaunis eikä ole ylenmäärin pitkälle jalostettu kantalajistaan. Lisäksi se tuoksuu hyvältä ja tuntuu viihtyvän - välillä aika epämääräisessä - hoidossani.

Mustan orkidean matkassa

Elina Grundströmin kirjoittama Musta orkidea oli varmasti monen kasvien ystävän joululahjatoivelistalla. Se löytyi myös omasta pukinkontistani, ja haluankin nyt kertoa, mitä tästä epätavallisesta tietokirjasta ajattelin.

Musta orkidea on tarinamuotoinen kuvaus kirjoittajan matkasta yhä syvemmälle orkideoiden, palmuöljyn ja tropiikin ympäristöongelmien monitahoiseen maailmaan, Lohjansaaresta Borneolle. Suomalaisittain tarinamuotoiset tietokirjat ovat harvinaisia, vaikka englantia puhuvassa maailmassa niitä sekä kirjoitetaan että luetaan paljon. Omasta hyllystänikin löytyy niitä jo aika monta.