Vaikeuksien kautta kevääseen

On tullut jälleen se aika vuodesta, kun huonekasvit alkavat hitaasti karistaa talven unihiekkaa silmistään ja avaavat kuin kokeeksi muutaman uuden lehden. Joko on kevät?

Makuuhuoneviidakko täyttää kuukauden

Kasvua näkyvissä!

Kesäkuun alussa perustin liskomme vanhaan terraarioon pienoissademetsän, josta tuli makuuhuoneen silmäterä. Nyt terraariolla on ollut kuukauden verran aikaa asettua aloilleen ja kasvit ovat ehtineet päättää, ryhtyvätkö kasvamaan vai kuolemaan. Tässä siis terraarion kuulumisia, tähän mennessä opittua sekä lukijoiden pyynnöstä lajikohtaisia kuvia kasveista nimien kera.

Tee-se-itse: sademetsä makuuhuoneessa

Kirjoitin aiemmin kasviterraariosta, jonka vuosia sitten rakensin vanhaan akvaarioon. Mainitsin silloin, että jos olisin tekemässä samaa paremmalla ajalla ja suuremmalla budjetilla, tekisin muutamia asioita toisin. Tänä kesänä siihen vihdoin tarjoutui tilaisuus.

Leopardigekkomme Napsu muutti keväällä tilavampaan terraarioon (joka, sattumoisin, on se sama vanha akvaario, jossa edellinen pienoisviidakkoni asusti) ja sen vanha koti jäi ylimääräiseksi. Rakensin siitä nyt pienen sademetsän koristamaan muuten kasvitonta makuuhuonetta - koska kyllähän kaikissa hyvissä makuuhuoneissa on oltava sademetsä.

Tässä artikkelissa käyn läpi terraarion rakennuksen vaiheet, käyttämäni tarvikkeet ja budjetin - josko joku lukijoista innostuisi itsekin rakennuspuuhiin.

Seikkailua Tallinnassa, osa 2

Edellisessä artikkelissa kerroin retkestämme Tallinnaan Suomen Orkideayhdistyksen hilpeässä seurassa. Koska orkideat olivat tietenkin retken itse tarkoitus, keskityin ensiksi niihin.

Oli Tallinnan pienessä, mutta ilmeisen rakkaudella hoidetussa kasvitieteellisessä puutarhassa paljon muutakin nähtävää. Erikoisia kasveja oli runsas kokoelma eri puolilta maailmaa. Sisäistä pientä paleontologiani ilahdutti erityisesti kasvimaailman elävien fossiilien edustava otos: oli saniaisia, araukaarioita ja jopa kauripuu, jollaista en ole eläessäni nähnyt. Tässä osassa kerron niistä.

Madeiran metsissä

Kuten aiemmin jo kirjoitimme, vietimme joulun Madeiralla. Ikuisen kevään saari on kuuluisa puutarhoistaan, joissa kukoistavat kasvit kaikkialta maailmasta. Mutta on Madeiralla myös ikioma, alkuperäinen kasvillisuutensa, ja se vasta kiehtovaa onkin.

Madeira on yksi niistä muutamasta paikasta maailmassa, jossa yhä kasvaa välimerellistä laakerimetsää eli laurisilvaa. Vielä ennen jääkausien alkua ikiaikainen laakerimetsä peitti koko Välimeren seudun. Se oli suorastaan satumetsää: vänkyräisiä, naavan ja sammalen peittämiä puita, jotka kuhisivat eläimiä.

Kasvit uudessa kodissa

Muutuin loppukesällä keskisuomalaisesta etelärannikon asukkaaksi. Muuttourakka puolensadan kukkaruukun, kolmen akvaarion ja pienen kirjaston kanssa oli tietenkin sitä luokkaa, että uudelleen ei tee lähivuosina mieli vaihtaa sijaintia.

Kasvit ovat löytäneet mieluisiaan paikkoja vähitellen. En ole vieläkään lakannut ihastelemasta, kuinka paljon tilaa ja valoa niille nyt on! Asunnossa on kokonainen huone, joka on varattu ainoastaan eläinten ja kasvien asumukseksi, ja siinä on eteläikkuna ikkunalautoineen. Olohuoneen suuret ikkunat avautuvat jonnekin lounaan ja lännen välille ja parveke on lasitettu. Oi onnea!

Tässä muutamia kuvia ja kokoelmani kuulumisia piristyksenä harmaaseen syyspäivään.

Akvaariosta pienoisviidakoksi

Viidakkokirjeiden syntyaikoina kokoelmani silmäterä oli kasviterraario, jonka olin perustanut 180-litraiseen vanhaan akvaarioon. Tarkoitukseni oli aina kirjoittaa terraariosta ja sen perustamisesta, mutta ennen kuin sain asian suhteen mitään tehtyä, jouduinkin kalojen huonon käytöksen vuoksi täyttämään lasilaatikon uudelleen vedellä.

Eräs lukija kyseli vähän aikaa sitten sähköpostitse kokemuksiamme terraarioista, kasvukaapeista ja muista sentapaisista virityksistä. Siitä innostuneena totesin, ettei kai ole vieläkään liian myöhäistä kirjoittaa kasviterraariostani. Sain terraarion toimimaan olemattomalla tekniikalla ja simppeleillä materiaaleilla. Kokemuksesta voisi olla hyvinkin hyötyä muille kotiviidakosta haaveileville.

Kotiviidakko herää

Koska Lily kertoi oman ikkunalautaviidakkonsa heräämisestä kevääseen, täytyyhän minunkin jakaa omien kasvieni piristymisen ilo. Varhainen kevät on huonekasviharrastuksen parasta aikaa: talven ajan murjottaneet kasvit heräävät henkiin miltei silmissä, ja on aika istuttaa siemeniä ja vaihtaa ruukkuja.

5.

Itsenäisyyspäivän aattona Viidakkokirjeiden Joulukalenterissa tunnelmoidaan irlantilaisissa maisemissa Hanna Tuurin kanssa ja vieraillaan ihastelemassa Fotan saniaispuutarhaa. 

Americano

Gaga -suvun saniainen (kuvakaappaus
Duke Universityn
Youtube-tiedotusvideosta)

Kasvimaailmassa tapahtuu: Väli- ja Etelä-Amerikan trooppisista sademetsistä on löydetty kokonainen uusi saniaissuku. Suvun lajeista kaksi on tieteelle täysin uusia ja muut 17 on aiemmin luokiteltu Cheilanthes -sukuun kuuluviksi ulkonäkönsä perusteella. Uudet molekyylimenetelmät ovat kuidenkin paljastaneet kasvien kuuluvan kokonaan omaan sukuunsa. Suvun löytäneet tutkijat ovat nimenneet suvun Lady Gagan mukaan. Vaan miksi juuri Lady Gaga?

Rumankaunis saniainen

Kaksi hirvensarvisaniaisen lajiketta. Oikealla toinen sarvisaniaislaji, kenties Platycerium superbum.

Sarvisaniaiset jakavat mielipiteitä. Toisten mielestä ne ovat rujoja, toisten mielestä perin jännittäviä. Eiväthän ne perinteisen kauniita ole nöyhtäisine, omia aikojaan ruskeiksi muuttuvine lehtineen. Toisaalta niiden persoonallinen kasvutapa ja kertakaikkinen erikoisuus tekevät niistä kiinnostavia hoidokkeja. Rumankauniiden kummajaisten suurena ihailijana olen luonnollisesti haalinut kattoni alle peräti kolme hirvensarvisaniaista.

Suomessa kaupan näkee yleensä hirvensarvisaniaista (Platycerium bifurcatum), ja harvemmin isompaa lajia, jolle en ole kertaakaan nähnyt annettavan tarkkaa lajinimeä, mutta joka kenties on mahtipontisesti nimetty P. superbum. Eksoottisesta ulkonäöstään huolimatta ne eivät ole erityisen vaativia hoidokkeja.

Hirvensarvisaniainen luonnossa, D. Robertson

Adiantumi järjesti yllätyksen

Saniaisten lisääntyminen on outoa ja kiehtovaa. Itiöistä itää aluksi saniaisten sijaan epämääräisiltä mytyiltä vaikuttavia alkeisvarsikkoja eli gametofyyttejä. Kukin saniainen tuottaa vähintäänkin tuhansia itiöitä, mutta alkeisvarsikoita ei silti luonnossa näe juuri ikinä. Kasvitieteilijöiden sanoin: mikään ei syö saniaisia, mutta kaikki syövät alkeisvarsikoita. Siksi ne kai pääsivätkin taas yllättämään.

Kirjavalehtinen kummajainen

Minkä kasvin voi tavata yhtä hyvin Britanniasta, Indonesiasta, Havaijilta tai Uudesta-Seelannista, ojanpientareen rikkaruohoista tai koskemattomasta sademetsästä, Meksikosta tai Nepalin vuorilta?

Kovin montaa ei todellisia kosmopoliittikasveja ole, mutta yksi sellainen on maailman ainoa kirjavalehtinen saniainen, siipisanikka (Pteris cretica). Äärimmäisen siro ja kaunis siipisanikka miellyttää huonekasviharrastajan silmää varmasti, ja on helppohoitoinen ainakin lämpimään vuodenaikaan.

Saniaisten herkkä kuningatar

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Siro, hento ja pehmeä viheradiantumi (Adiantum raddianum) tunnetaan myös adiantumina, hius- saniaisena tai neidonhiussaniaisena. Se on saniaisista huone- kasvina suosituimpia, mutta valitettavan usein jää lyhytikäiseksi. Se on nimittäin juuri niin herkkä ja hienohelmainen kuin miltä näyttääkin.

Epäonnistuneiden yritysten jälkeen onnistuin vihdoin selvittämään, kuinka tämän saniaisten kuningattaren saa viihtymään, ja sen tiedon haluan nyt jakaa muillekin.

Huonekasvien sukupuu 1, itiökasvit

Vaikka sitä harvemmin tulee ajatelleeksi, kaikilla huonekasveilla on villejä lajitovereita, jotka kasvavat luonnossa jossakin päin maailmaa. Ne ovat kehittyneet toisista lajeista ja sopeutuneet kotiseutujensa olosuhteisiin vuosimiljoonien saatossa. Tosiasiassa huonekasveina pidetään melkoisen edustavaa valikoimaa kasvien sukupuun eri oksilta: niiden monimuotoisuus ja biologian mielenkiintoisuus on hämmästyttävää, vaikka niitä harmillisen usein arvioidaankin vain ulkoisen koreuden perusteella.

Minulle avain elävien olentojen ymmärtämiseen on niiden alkuperän ymmärtäminen. Mistä huonekasvit ovat tulleet, milloin ja miksi? Kuinka ne ovat muuttuneet aikojen saatossa? Mitä sukua ne ovat toisilleen? Näiden kysymysten ja vastausten viidakossa samoilemme nyt alkavassa artikkelisarjassa.

 Kaikkein luontevinta on aloittaa alusta. Siispä lähdetään liikkeelle aivan ensimmäisistä kasveista ja niistä muinaisista elävistä fossiileista, joita kasviharrastajien olohuoneista löytyy.

Jaavansaniaisen serkkuja

Microsorum-suvun saniaiset ovat omalaatuisia ja kauniita saniaisia, joita on usein kaupan muutamalla eurolla. Kummallista kyllä, suvulla ei ole suomenkielistä nimeä, mutta sellaiseksi voisi sopia vaikkapa kiipijäsaniaiset. Niitä voi suositella helppohoitoisina vaihtoehtoina oikukkaille pesäraunioisille ja adiantumeille. Sitä kummallisempaa onkin, että nämä kaikin puolin hyvätapaiset ja vaatimattomat kasvit ovat huonekasviharrastajien joukossa perin huonosti tunnettuja.

Kauniit, kauheat puusaniaiset

Palmusaniaiseni sellaisena kuin sen ostin.

Rehevästä, vaaleanvihreästä palmusaniaisesta tuli suosikkikasvini heti, kun ensimmäisen kerran näin sen Viherlandian myyntitiskillä. Kasvissa on ihastuttavaa tropiikin tuntua. Harmi kyllä laji tuntuu olevan tavallista hankalampi saada viihtymään huoneoloissa.

Kasvien alkuperästä

Tämä artikkeli on kierrätetty hieman muokattuna toisesta blogistani. Arvelin, että se voisi kiinnostaa lukijoita myös tällä puolella.

Kasvit ovat maaekosysteemien perusta. Käytännöllisesti katsoen kaikki muiden elämänmuotojen käyttämä energia on peräisin niiden sitomasta auringonvalosta. Kasvien määrästä ja laadusta riippuu suoraan se, millaisia eläimiä ja kuinka paljon alue voi elättää. Kasvit ovat käytännöllisesti katsoen luoneet nykyisenkaltaisen maailman muuttamalla ilmastoa, ilmakehän koostumusta ja tietenkin vielä radikaalimmin maisemaa. Sitä oudompaa onkin, ettei niiden evoluutiosta juurikaan puhuta alan tiedepiirien ulkopuolella.


Mistä kasvit siis tulivat, milloin ja miksi? Millaisia ensimmäiset kasvit olivat? Katsotaanpa.